Masennuksen hoito

Masennuksen hoito

Ihmiselämään kuuluu jaksoja, jolloin mieliala tai toimintakyky voi olla kuormitustekijöistä johtuen lyhytkestoisesti normaalitilaan verrattuna matalammalla. Läheisten tuki, kuormitustekijöihin puuttuminen ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen voivat kantaa pitkälle lievemmistä oireista toivuttaessa. Lääkäriin kannattaa hakeutua, kun tilanne ei helpota itsehoidolla, oireet jatkuvat yli kaksi viikkoa ja aiheuttavat merkittävää haittaa jollakin elämänalueella tai ilmenee itsetuhoisia ajatuksia. Masentunut ei välttämättä aina itse havaitse tilannettaan, joka on voinut kehittyä pidemmän ajan kuluessa. Siksi perheen, ystävien tai työkavereiden huomiot kannattaa ottaa vakavasti.

Diagnoosista ja lääkehoidosta vastaa aina hoitava lääkäri. Masennusdiagnoosia tehtäessä pyritään selvittämään muiden mielenterveyshäiriöiden, kuten kaksisuuntaisen mielialahäiriön mahdollisuus, lääkkeiden tai päihteiden aiheuttamat masennustilat, lähiomaisen menetyksen tuottaman normaalin surureaktion mahdollisuus tai johtuuko oirekuva jostakin muusta somaattisesta sairaudesta, kuten puutostiloista, neurologisista sairauksista, kasvaimista tai endokrinologisista häiriöistä. Masennusdiagnoosi tehdään oirekriteerien täyttyessä muista stressi- tai kuormitustekijöistä riippumatta.

Masennuksen eri vakavuusasteille ja alatyypeille on olemassa tutkittuun näyttöön perustuvia käypähoito-suosituksia. Hoitoa tulisi kuitenkin suunnitella jokaisen kohdalla myös yksilöllisesti, koska jokaisella masennuksella on yksilölliset taustasyyt ja ilmenemismuodot. Hoitojakson pituus määräytyy hoidon tarpeen mukaisesti. Usein esimerkiksi terveysasemalla, opiskelijaterveydenhuollossa tai työterveyshuollossa on mahdollista käydä lyhytkestoisesti tuki- ja arviokäynneillä terveydenhuollon ammattihenkilön luona. Tarvittaessa tätä kautta tehdään myös lääkärin lähete psykiatriseen erikoissairaanhoitoon, kuten psykiatrian poliklinikalle. Psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa hoidetaan usein potilaat, joilla on masennuksen ohella muita mielenterveyshäiriöitä, joiden masennus on huonosti hoitoon vastaava, vaikea-asteinen tai psykoottinen tai joilla ilmenee vakavaa itsetuhoisuutta.

Masennuksesta toipumiseen voi vaikuttaa itse edistämällä omaa hyvinvointiaan. Ravinto, levon ja aktivaation tasapaino, uni, liikunta, hallinnantunteen ja sosiaalisten suhteiden vahvistaminen sekä ylläpitäminen ovat tärkeitä itsehoitokeinoja. Jos epäilee läheisen sairastuneen masennukseen, hänen vointiaan voi kysyä suoraan. Läheisen puolesta ei voi ratkaista hänen tilannettaan, mutta viesti siitä, että on tukena, on tärkeä.

Masennuksen hoito on luonteeltaan psykososiaalista hoitoa yhdistettynä tarvittaessa lääkehoitoon. Lievissä ja keskivaikeissa masennustiloissa voidaan psykososiaalista hoitoa tai lääkehoitoa käyttää joko yhdessä tai erikseen. Yhdistelmähoitoa pidetään tehokkaimpana. Lääkehoidon tärkeys korostuu masennuksen vaikeusasteen lisääntyessä. Psykososiaalinen hoito voi koostua keskustelullisesta hoidosta ammattilaisen kanssa, ryhmämuotoisesta hoidosta tai toimintakyvyn arvio- ja aktivaatiosuunnitelmasta. Näiden taustalla ovat usein spesifit masennuksen hoitoon kehitetyt ja tutkitusti toimivat hoitosuuntaukset. Lievemmässä tai keskivaikeassa masennuksessa myös itsehoito-oppaat ja nettiterapia voivat olla toimivia hoitomuotoja. Mikäli masennusdiagnoosin kanssa esiintyy päällekkäin muita psykiatrisia tai somaattisia sairauksia, myös näiden hoito on tärkeää. Hoitosuunnitelma laaditaan yhdessä masennukseen sairastuneen kanssa ja sitä tarkastetaan sovituin väliajoin. Usein myös läheiset osallistuvat jossakin vaiheessa hoitotapaamiseen. Masennuksen oireiden lievittyessä voi joskus olla perusteltua jatkaa toiminutta lääkehoitoa masennustilojen ehkäisemiseksi jatkossa. Varsinkin vakavimmista masennustiloista toipuneen hoitokontaktin harvajaksoinen ylläpito seurantakäynnein voi olla perusteltua, ettei hoitoon hakeutuminen pitkity, jos masennustila uusiutuu.

Pidempikestoista työ- ja opiskelukykyä ylläpitävää kuntoutusta tarvittaessa, Kelalta on mahdollista saada tukea kuntouttavaan psykoterapiaan kolmeksi vuodeksi. Tähän vaaditaan lääkärin b-lausunto sekä kolmen kuukauden arviointi- ja hoitojakso. Asiakas etsii psykoterapeutin itse. Terveydenhuollon ammattilaisten keskustelukäynneille ja psykoterapiaan voi myös hakeutua omakustanteisesti. Toisinaan vakuutusyhtiöt tai työnantaja korvaavat lyhytterapeuttista kuntoutusta. Osa sairaanhoitopiireistä ja kuntien erikoissairaanhoidosta toteuttavat psykoterapiaa ostopalveluna. Joissain tapauksissa myös joidenkin kuntien sosiaalitoimi tukee psykoterapiakustannuksissa. Vaihtoehdoista ja toteutuskriteereistä kannattaakin kysyä tarkemmin oman alueen toimijoilta.

Lähteitä ja lisää luettavaa:

Henna Honkanen
Psykologi

Varaa aika terapiaan puhelimitse: 09 2280 5267 tai nettiajanvarauksesta.

Varaa aika Soita